|
Post by juldaani on Aug 14, 2012 15:43:49 GMT 4
|
|
|
Post by Humppamies on Aug 20, 2012 23:38:24 GMT 4
Kas, sielunveljiä liikkeellä! Onko laite vielä hengissä? Oma potkurikelkkani odottelee uutta moottoria(joka on jo tallissa), ja ensi talven lumille pääsyä. Langassa nimeltä "Aerosani nkl-26 junior" löytyy lisää juttua.
|
|
|
Post by juldaani on Aug 22, 2012 23:02:37 GMT 4
Anteeksi myöhäinen vastailu, on ollut niin hektistä loman alettua. Ei ole hengissä enää yhtenä kappaleena. Moottori ja sen ympärillä oleva runkokehikkio voimansiirtoineen on vielä yhdessä nipussa. Kerran kesässä ollaan konetta aina käytelty jotta pysyisi vireänä. Kävin vilkaisemassa potkurikelkkaasi ja se näytti erittäin kovan luokan menopeliltä. Erityisesti hymyilemään sai koulupenkin käyttäminen istuimena Olisi pitänyt itsekkin samantyylisellä rungolla varustaa tuo jääkelkkani, kun sitä aikoinaan kasailin. Painoa olisi tullut paljon vähemmän. Mutta sitä vaan tehtiin hullunkiilto silmissä eikä niin hirveästi ajateltu.
|
|
|
Post by Humppamies on Aug 23, 2012 11:01:00 GMT 4
Tuo minun värkkikin on kehitysversio 2, runko on apinoitu venäläiseltä kelkkafoorumilta ynnä lähinnä venäläisistä vehkeistä. Tosi pieni on tuo minun kelkka, tuntuu että ainakin kyynärpäät jää ajaessa ulkopuolelle ja polvet ottaa kojelautaan. Tosin eikös Williamskin aikoinaan joutunut suurentamaan f1-autonsa ohjaamoa, koska Juanpablo Montoyalla oli 45-kokoiset tennarit, eli tuon voisi selittää optimaalisella tilankäytöllä. Toinen ongelma on pintapaine, joka ainakin takasuksilla on liian iso. Lisäksi suksien muoto(tasainen palikka)ei ole oikein mukautuva, kovalla lumella pinta-alaa on ehkä liikaa, pehmeällä hangella ei pysy pinnalla. Mutta kehittely jatkuu.
|
|
|
Post by juldaani on Aug 23, 2012 13:50:07 GMT 4
Venäläisillä foorumeilla näkee kyllä mitä erikoisempia rakennelmia. Mitä kelkkasi mahtaa painaa? Jaksaako mennä pehmeässä lumessa eteenpäin?
|
|
|
Post by Humppamies on Aug 25, 2012 18:44:10 GMT 4
Kelkan jäljellä menee, ummella ei oikein. Painoa ehkä 100 kiloa. Nyt voimanlähde vaihtuu jo kolmanteen, tällä kertaa nelitahtiseen, saapi nähdä miten vaikuttaa kulkuun. Ensimmäinen moottori oli sachs sa-290, joka oli hieman alitehoinen, seuraava 368-kuutioinen rotax, joka oli aikasta passeli. Tuleva moottori on Briggs&Stratton 18hp bokseri.
|
|
|
Post by yamahaenticer on Aug 25, 2012 22:42:39 GMT 4
Kun täällä kerran on noista potkurilla liikkuvista menopeleistä menopeleistä innostuneita härvelistejä, niin miksipä ette rakentaisi jotain hydrokopterin tapaista? Tietty se on kalliimpi rakentaa. Tai sitten tällainen, olisiko pikkuisen äijää mennä lahdelle onkimaan terhi saimaneitten viereen? Voisin kuvitella, että tällaisen rakentaminen voisi onnistua parilla tonnilla (jos siis nurkissa pyörii valmiiksi potkureita yms).
|
|
|
Post by Humppamies on Aug 27, 2012 16:27:39 GMT 4
Ai tämmönen? Vai kenties tämmönen? Onhan nuita kokeiltu. Sopivan alustan löytäminen valmiina on vain aika haasteellista. Pitäisi aloittaa veneen teolla ja sitten vasta miettiä voimapuolta.
|
|
|
Post by antti83 on Aug 27, 2012 17:55:34 GMT 4
Hitto kun miulla ei ole kuvia noista isoisän rakentamista koptereista. Periaatehan on ollut tasapohjainen vene, jossa keulasta tulee kate noin 1-1,5 metriä taaksepäin. Alle sai kamaa ja muuta sekä pienen tuulilasin niin ei ollut talvella suora viima kaiken aikaa naamalla. Voimanlähteenä on ollut kuplan bokseri konetta sekä subarun moottoria. Moottori tietenkin sijoitettu lattian tasaan (painopiste alas) ja keskipisteestä vähän taaksepäin (muistaakseni. Joka tapauksessa se ei ollut läheskään perälaudassa kiinni). Veto taisi olla kolmella kiilahihnalla ja käyttö viimeisessä versiossa oli subarun koneen omalla kytkimellä.
Pohjassa muistaakseni 3 pohjan mittaista nailonista valmistettua liukua. Semmosella isoisä pyörinyt jäiden seassa, ylittänyt väyliä ja porskuttanut menemään ties kuinka pitkiä reissuja merellä.
Itsekin pari kertaa moisella ajaneena niin kulki kyllä todella nätisti ja jos oli nuoskakeli ja tahtoi jäädä kiinni tai oli kerennyt pikkasen jäätyä kiinni niin vetoa vaan päälle ja reunasta kiinni vähän rempomaan. Irtosi todella helposti, koska runkoa ei oltu alunperinkään pyritty tekemään jäykäksi vaan jätetty nimenomaan joustavaksi. Pidemmäksi aikaa jos oli jäämässä seisomaan (esim. yöksi) niin lankut vaan alle mitkä kulki mukana.
|
|
|
Post by Humppamies on Aug 28, 2012 12:36:54 GMT 4
Floridassa oli kommeita hydrokoptereita, missä oli kaksikin lentokoneen moottoria rinnakkain. Niillä ne ajeli pitkin soita. Oli niissä komia olla kyytissäkin.
|
|
|
Post by juldaani on Aug 30, 2012 16:57:17 GMT 4
luomusluola.com/displayimage.php?album=8&pid=12#top_display_medialuomusluola.com/displayimage.php?album=8&pid=13#top_display_mediaSiinä myös pari kuvaa toisesta viritelmästä. Potkuri on varjoliitimestä ja moottori on veneen keskimoottori (ilmajäähdytteinen), teholtaan 5 hp, merkki Bernard tai jotakin siihen suuntaan. Moottorina noissa amerikkalaisissa suokiitäjissä on yleensä jokin V8. Tehoa vaaditaan todella paljon liikuttamaan noin isoa runkoa, ja vedessä edetessä erityisesti suuri tasainen pohja aiheuttaa suuren vastuksen. Muistaakseni nopein runkotyyppi vedessä liikkumiseen on kolmipistehydro, eli kolme pistettä veneen rungosta koskettaa vettä veneen ollessa liu'ussa. Vertaamalla suurta tasapohjaista suokopterin runkoa ja kolmipistehydron runkoa on ero merkittävä. svensons.com/boat/?p=HydroPlanes/CabOverLinkin takana on piirustukset kolmipistehydron rakentamiseen. 100 hevosvoiman moottorilla piirustuksien mukaan pitäisi olla mahdollista saavuttaa 75 mph nopeus (120 km/h), joka on veneelle todella suuri nopeus. Kolmipistehydron ongelma suurella nopeudella vedessä liikuttaessa on sen epästabiilisuus. Liian suuri aallokko ja nopeus saattavat saada rungon haukkaamaan ilmaa tähän tapaan: www.youtube.com/watch?v=A8jJB6viADMEnsimmäisen linkin takana on paljon myös muita piirustuksia, näin vinkiksi nikkareille. Moottoriksi tuollaiseen jääkelkkaan/hydrokopteriin luonnollisesti paras olisi mahdollisimman kevyt ja tehokas. Tällaisia löytyisi erityisen hyvin moottoripyöristä ja moottorikelkoista. Myös kuplan ilmajäähdytteisiä koneita olen kuullut käytettävän hyvällä menestyksellä. Mielestäni paras ohjaustapa hydrokopterissa on runko-ohjaus, se toimii myös kun potkuri tuottaa vain vähän työntövoimaa, sekä reagoi välittömästi, toisin kuin yleisesti käytetyt ilmanohjaimet. Haittapuolena luonnollisesti toteutus on monimutkaisempi. Tässä kaupallisessa mallissa on käytetty nimenomaan runko-ohjausta, ja rakenne on muutenkin mielestäni paras näkemäni: www.arcticant.fi/kuvagalleria/album/hydrokopteri-arctic-antIlmapotkurilla liikkuvista härveleistä puhuttaessa myös ilmatyynyalus on yksi mielenkiintoinen ratkaisu. Joskus kirjastossa kuljeskellessa törmäsin suomeksi kirjoitettuun ilmatyynyaluksen rakentamista käsittelevään opukseen, kirjan nimi on Kevyt leiju. Kirja on jostakin 1960-1980 luvun tienoilta ja mittayksikötkään eivät ole SI-järjestelmästä. Jos jollakin kiinnostus heräsi kirjaa kohtaan niin voin kaivaa kaapista tekemäni kopion ja kertoa tarkemmat tiedot.
|
|