Post by Ralliantti on Jan 19, 2015 22:02:25 GMT 4
Tuon sivupisneksen tarkoitus olisi saada yritystoiminta käyntiin pienessä määrin, näkisi vähän mille mahdollisesti olisi tarvetta. Ei siis tarkoitus rikastua.
Kulut sivupisneksissä tietysti pienemmät kun ei tarvi omaa tuloa sillä haalia kasaan. Ei olisi niin suuret riskit heti alussa, luulen mä..
Eli kuvainnollisesti ns.käynnistää kylmä moottori käyntiin, ja sitten kun on kunnolla lämmennyt niin hyppää itse kokonaan puikkoihin.
Jotenkin vaan ei oikein houkuta tuo sivupisnes -malli.
Tuo valmiiden tuotteiden osto ja jälleenmyynti ei oikein nappaa. Tahtoo tehdä jotain "itseään".
Tän kaiken yrittäjyysidean takana on kyllästyminen työelämän "tarjoamiin haasteisiin". Juu niitä korulauseita on tullut noin 20 vuoden työelämän aikana kuultua aivan liikaa. Puhutaan kyllä että arvostetaan ja tarvitaan osaajia sinne ja tänne, mutta kun olet päässyt työtehtävään jossa pitäisi päästä käyttämään osaamistasi, niin saatkin todeta ettei työnantaja yritäkään käyttää osaamistasi. Tylsistyt kun näet että tuonkin osaisit tehdä mutta kun ei.. Suuremmissa taloissa, esim.merkkikorjaamot autoalalla, ovat velvoitettuja kouluttamaan henkilökuntaansa xxx-verran. Menet innoissasi(ainakin minä)kurssille oppimaan lisää ja toivot että pääset hyödyntämään oppimaasi, mutta mitä vielä. Hukkaan menee sekin oppi ja kallis kurssi kun et pääse hyödyntämään osaamistasi.
Vittuunnut ja haet toiseen työpaikkaan, mutta sama periaate sielläkin.
Haet mielenvirkeyttä tekemällä lähinnä omaksi ja tuttujen iloksi kaikenlaista kehittävää rakentelua, sitä samaa mitä olet käytännössä tehnyt koko ikäsi siitä asti kun sait ensimmäiset oikeat työkalut 5-vuotiaana. Huomaat niiden rakenteluiden olevan selvästi haastavempia kuin missään työtehtävissäsi, pääset niissä toteuttamaan itseäsi. Mutta sitten rupeaa tulemaan 40 vuotta mittariin ja ajattelet että kohta rupeaa toinen jalka jo hivuttautumaan hautaa kohti ja mietit että miten olet hyötynyt kaikesta mitä olet koko ikäsi aikana oppinut. Toteat ettet mitenkään. Koko 20 vuotinen työelämä on mennyt hukkaan. Rupee pikkasen kyrsimään. Toteat että täytyy ryhtyä itsensä pomoksi ja pyrkiä siihen että vielä pääset oikeasti olemaan hyödyllinen. Se on tehtävä nyt tai kohta olet keinutuolissa loppuelämäsi vittuuntunut vanhus.. Se elämä oli sitten siinä vaikkei se koskaan edes alkanut.
Tällainen omakohtainen kuvaus.
Mitä taas tulee siihen kysymykseen; olenko päässyt puusta pitkälle? Niin hiljaistahan tämä etukäteissuunnittelu on. Pakko yrittää tutkia ja laskea kaikenlaisia asioita etukäteen mahdollisimman paljon. Sitten toivoa että niiden suunnitelmien perusteella voisi saada rahoitusta. Jos kerrankin kävisi tuuri ja voittaisi "ässä-arvassa", niin varmasti starttaan koneen. Mutta nyt tutkitaan edelleen ja siihen toivon paljon apuja vastausten muodossa kyselyyni. www.atakyselyt.kotisivukone.com
Lisäisin vielä kun tuntuu että puhe on lähinnä pikku sorvauksista. Korostan että tarkoitus on tehdä paljon laajemmin muutakin, siksi monialayritys..
Näin tällä hetkellä.
Kulut sivupisneksissä tietysti pienemmät kun ei tarvi omaa tuloa sillä haalia kasaan. Ei olisi niin suuret riskit heti alussa, luulen mä..
Eli kuvainnollisesti ns.käynnistää kylmä moottori käyntiin, ja sitten kun on kunnolla lämmennyt niin hyppää itse kokonaan puikkoihin.
Jotenkin vaan ei oikein houkuta tuo sivupisnes -malli.
Tuo valmiiden tuotteiden osto ja jälleenmyynti ei oikein nappaa. Tahtoo tehdä jotain "itseään".
Tän kaiken yrittäjyysidean takana on kyllästyminen työelämän "tarjoamiin haasteisiin". Juu niitä korulauseita on tullut noin 20 vuoden työelämän aikana kuultua aivan liikaa. Puhutaan kyllä että arvostetaan ja tarvitaan osaajia sinne ja tänne, mutta kun olet päässyt työtehtävään jossa pitäisi päästä käyttämään osaamistasi, niin saatkin todeta ettei työnantaja yritäkään käyttää osaamistasi. Tylsistyt kun näet että tuonkin osaisit tehdä mutta kun ei.. Suuremmissa taloissa, esim.merkkikorjaamot autoalalla, ovat velvoitettuja kouluttamaan henkilökuntaansa xxx-verran. Menet innoissasi(ainakin minä)kurssille oppimaan lisää ja toivot että pääset hyödyntämään oppimaasi, mutta mitä vielä. Hukkaan menee sekin oppi ja kallis kurssi kun et pääse hyödyntämään osaamistasi.
Vittuunnut ja haet toiseen työpaikkaan, mutta sama periaate sielläkin.
Haet mielenvirkeyttä tekemällä lähinnä omaksi ja tuttujen iloksi kaikenlaista kehittävää rakentelua, sitä samaa mitä olet käytännössä tehnyt koko ikäsi siitä asti kun sait ensimmäiset oikeat työkalut 5-vuotiaana. Huomaat niiden rakenteluiden olevan selvästi haastavempia kuin missään työtehtävissäsi, pääset niissä toteuttamaan itseäsi. Mutta sitten rupeaa tulemaan 40 vuotta mittariin ja ajattelet että kohta rupeaa toinen jalka jo hivuttautumaan hautaa kohti ja mietit että miten olet hyötynyt kaikesta mitä olet koko ikäsi aikana oppinut. Toteat ettet mitenkään. Koko 20 vuotinen työelämä on mennyt hukkaan. Rupee pikkasen kyrsimään. Toteat että täytyy ryhtyä itsensä pomoksi ja pyrkiä siihen että vielä pääset oikeasti olemaan hyödyllinen. Se on tehtävä nyt tai kohta olet keinutuolissa loppuelämäsi vittuuntunut vanhus.. Se elämä oli sitten siinä vaikkei se koskaan edes alkanut.
Tällainen omakohtainen kuvaus.
Mitä taas tulee siihen kysymykseen; olenko päässyt puusta pitkälle? Niin hiljaistahan tämä etukäteissuunnittelu on. Pakko yrittää tutkia ja laskea kaikenlaisia asioita etukäteen mahdollisimman paljon. Sitten toivoa että niiden suunnitelmien perusteella voisi saada rahoitusta. Jos kerrankin kävisi tuuri ja voittaisi "ässä-arvassa", niin varmasti starttaan koneen. Mutta nyt tutkitaan edelleen ja siihen toivon paljon apuja vastausten muodossa kyselyyni. www.atakyselyt.kotisivukone.com
Lisäisin vielä kun tuntuu että puhe on lähinnä pikku sorvauksista. Korostan että tarkoitus on tehdä paljon laajemmin muutakin, siksi monialayritys..
Näin tällä hetkellä.